Mitä BDS haluaa, perustajiensa omin sanoin
Vuoden 2005 BDS-kutsu ja Omar Barghoutin omat sanat kohdistuvat Israeliin juutalaisvaltiona, eivät politiikkaan. Siksi monet hallitukset pitävät BDS:ää syrjivänä.
Tärkeimmät
- 9. heinäkuuta 2005 arabijärjestöt antoivat boikottikutsun, joka sisältää pakolaisten ”paluuoikeuden” Israeliin (Foundation for Defense of Democracies).
- BDS:n perustaja Omar Barghouti sanoi: ”Vastustamme juutalaisvaltiota missään osassa Palestiinaa” (Yhdysvaltain edustajainhuone, H. Res. 246, Jewish Virtual Library).
- Jewish Virtual Library laskee 38 Yhdysvaltain osavaltiota, joilla on Israelin boikotteja ehkäiseviä lakeja, määräyksiä tai päätöslauselmia.
- Toukokuussa 2019 Saksan liittopäivät totesi BDS:n menetelmien olevan antisemitistisiä ja vertasi sen ”Älä osta” -taktiikoita natsien juutalaisvastaiseen iskulauseeseen (Foundation for Defense of Democracies).
Boikotti-, divestointi- ja pakotekampanja BDS kehottaa kuluttajia, kampuksia, kirkkoja, ammattiliittoja, yrityksiä ja hallituksia eristämään Israelin, kunnes se täyttää kiinteän luettelon poliittisia vaatimuksia. Sen järjestäjät kutsuvat tätä väkivallattomaksi painostukseksi, jonka esikuvana on taistelu Etelä-Afrikan apartheidia vastaan. Hyvä on. Älä arvioi sitä iskulauseiden perusteella. Arvioi sitä sen perustamistekstin ja sen tunnetuimman perustajan tallennettujen sanojen perusteella. Nuo asiakirjat eivät vastusta yhtä hallitusta tai yhtä siirtokuntaa. Ne asettavat ehtoja, jotka laatijoidensa määrittelemällä tavalla täytettyinä lopettaisivat Israelin juutalaisena kansallisvaltiona.
Mitä vuoden 2005 kutsu todella sanoo
9. heinäkuuta 2005 arabiryhmien liittouma julkaisi BDS-kutsun nimellä Palestinian Civil Society Call for BDS. Foundation for Defense of Democracies kirjaa sen kolme vaatimusta. Ensimmäinen: sen lopettaminen, mitä kutsu nimittää ”kaikkien arabimaiden” miehitykseksi ja kolonisaatioksi, ja Länsirannan erotusmuurin purkaminen. Toinen: ”täyden tasa-arvon” tunnustaminen Israelin arabikansalaisille. Kolmas: ”palestiinalaispakolaisten oikeuden palata koteihinsa ja omaisuutensa luo kunnioittaminen, suojeleminen ja edistäminen”, sanamuoto, jonka kutsu liittää vuoden 1948 yleiskokouksen suositukseen (FDD).
Kolmas vaatimus on sarana, ja länsimainen yleisö kuulee sitä harvoin selitettävän. BDS pitää paluuta, myös pakolaisaseman perineille myöhemmille sukupolville, ehdottomana oikeutena päästä Israeliin vuoden 1949 aselepolinjojen sisäpuolelle. Laske itse. BDS-sivuston itse julkaisemiin lukuihin viitaten FDD totesi yli 7,25 miljoonan ihmisen olevan kuvattu arabipakolaisiksi, kun Israelin kansalaisia on noin 6,7 miljoonaa juutalaista ja 1,9 miljoonaa arabia. Omar Barghouti vaatii omassa kirjassaan rajoittamatonta paluuta kaikille, jotka vaativat tätä asemaa, myös vuonna 1948 lähteneiden jälkeläisille. FDD:n johtopäätös: tällainen paluu korvaisi juutalaisenemmistöisen demokratian uudella arabienemmistöisellä valtiolla. Barghouti torjuu väestöllisen vastaväitteen puolustuksena sille, mitä hän kutsuu siirtomaajärjestykseksi. Se ei ole väärinkäsitys. Se on itse kiista (FDD).
Myös ensimmäinen vaatimus ulottuu paljon Länsirantaa pidemmälle. Kutsu ei koskaan määrittele ”kaikkia arabimaita”. FDD huomauttaa, että Israelin hallinnan lopettaminen ”kaikissa” tällaisissa maissa merkitsee, että Israelin hallinta on epälegitiimiä myös vuoden 1949 linjojen sisäpuolella. Siksi se, että Israel lähtisi alueelta, jota israelilaiset kutsuvat Juudeaksi ja Samariaksi, ei kampanjan oman kolmiosaisen mittapuun mukaan riittäisi.
Perustajat omin sanoin
Qatarissa arabivanhemmille syntynyt Omar Barghouti oli käynnistämässä Palestinian Campaign for the Academic and Cultural Boycott of Israel -kampanjaa (PACBI) vuonna 2004 ja on BDS:n tärkein julkiset kasvot (Influence Watch). Palestinian BDS National Committee (BNC) perustettiin Ramallahissa vuonna 2007 koordinoimaan työtä. Monet tutkijat jäljittävät eristämisstrategian vielä kauemmas, vuoden 2001 Durbanin konferenssin kansalaisjärjestöfoorumiin, joka vaati Israelin ”täydellistä ja kokonaisvaltaista eristämistä” (FDD).
Barghouti ei ole koskaan puhunut arvoituksin. Yhdysvaltain edustajainhuone lainasi häntä 23. heinäkuuta 2019 päätöslauselmassa H. Res. 246: ”Vastustamme juutalaisvaltiota missään osassa Palestiinaa. Yksikään palestiinalainen, järkevä palestiinalainen, ei luopiopalestiinalainen, ei koskaan hyväksy juutalaisvaltiota Palestiinassa” (Jewish Virtual Library). Saman kirjaston kokoamissa hänen lausunnoissaan todetaan, että yhden valtion ratkaisu olisi ”yhtenäisvaltio, jossa juutalaiset ovat määritelmän mukaan vähemmistö”, ja että jos pakolaiset palaisivat BDS:n ehdoin, ”palestiinalaisvähemmistöstä tulee palestiinalaisenemmistö siinä, mitä nykyään kutsutaan Israeliksi” (JVL). BDS:n puolestapuhujana kirjoittanut Ahmed Moor sanoi sen yhdellä lauseella: ”BDS tarkoittaa juutalaisvaltion loppua.” Kukaan ei mukaile heitä. Nämä ovat heidän sanojaan.
Anti-Defamation League käyttää tätä aineistoa erottaakseen BDS:n painostuksesta, joka tähtää neuvoteltuun kahden valtion ratkaisuun. Kun kaksi itseään sionisteiksi kutsuvaa tutkijaa kannatti boikottia keinona pelastaa juutalaisvaltio arabivaltion rinnalla, Barghouti torjui heidät, koska he yrittivät ”omia” BDS:n. Hänen kertomuksessaan ongelma ei ole vain Israelin läsnäolo vuoden 1967 jälkeen. Se on Israelin olemassaolo juutalaisvaltiona (ADL).
Tulokset, takaiskut ja taloudellinen näyttö
BDS:llä on taktisia voittojaan: opiskelijakuntien päätöslauselmia, joidenkin kirkkojen ja ammattiliittojen äänestyksiä, painostusta kulttuuripaikkoihin ja muutamia yritysten päätöksiä Länsirannan toiminnoista. Nämä tapaukset ovat todellisia, ja liike mainostaa niitä. Ne eivät ole tuottaneet sitä eristämistä, jota vuoden 2005 kutsu vaati. Jewish Virtual Libraryn kampanjan historia päättelee, ettei sillä ole ollut vaikutusta Israelin politiikkaan ja että sen vaikutus Israelin talouteen on ollut merkityksetön, kun taas Yhdysvaltojen ja Israelin välinen kauppa pysyi vahvana: tuonti ja vienti olivat yhteensä yli 38 miljardia dollaria sen tarkastelemalla ajanjaksolla (JVL).
Ja kuka maksaa, kun se toimii? Kun yritykset ovat siirtäneet tehtaitaan, Juudean ja Samarian arabityöntekijät ovat joskus menettäneet työnsä. SodaStream työllisti israelilaisia ja paikallisia arabeja Länsirannan toimipaikassa ja siirsi sitten tuotannon Negeviin, ja BDS jatkoi yrityksen kohdistamista siirron jälkeenkin. Israelin virkamiehet ja jotkut yritysjohtajat pitävät tällaisia tapauksia todisteena siitä, että kampanja vahingoittaa niitä ihmisiä, joita se väittää edustavansa (FDD).
Akateemiset järjestöt ovat hyväksyneet Israelin boikotteja, muun muassa American Studies Associationin äänestys vuonna 2013. Yliopistot kieltäytyivät seuraamasta suurin joukoin: FDD:n mukaan yli 450 korkeakoulun ja yliopiston rehtoria allekirjoitti vuonna 2007 akateemisia boikotteja vastustavan julkilausuman, ja Jewish Virtual Library kirjaa, että peräti 250 yliopiston edustajat torjuivat Israelin tai israelilaisten akateemisten laitosten boikotit (FDD). Jopa palestiinalaishallinnon presidentti Mahmoud Abbas sanoi Etelä-Afrikassa vuonna 2013, ettei hän kannata itse Israelin boikottia, vaikka pyysi muita boikotoimaan siirtokuntia. Palestiinalaishallinto ja BDS eivät ole sama hanke (FDD).
Miksi hallitukset pitävät sitä syrjivänä
Länsimaiset hallitukset ovat kohdelleet kansallisuuteen perustuvia Israelin boikotteja samoin kuin vanhempaa Arabiliiton boikottia: kaupankäynnin syrjintänä, ei tavallisena erimielisyytenä. Jewish Virtual Library laskee 38 Yhdysvaltain osavaltiota, joilla on lakeja, toimeenpanomääräyksiä tai päätöslauselmia, jotka estävät julkisia sopimuksia Israelia boikotoivien yritysten kanssa tai sijoituksia niihin. Vuonna 2023 Yhdysvaltain korkein oikeus kieltäytyi käsittelemästä asiaa Arkansas Times v. Waldrip, jolloin voimaan jäi kahdeksannen piirin päätös, jonka mukaan Arkansasin urakoitsijoiden vakuutuslaki ei kyseisessä tapauksessa sovellettuna rikkonut ensimmäistä lisäystä (JVL). H. Res. 246 vastusti BDS:ää vahvistaen samalla amerikkalaisten oikeuden arvostella mitä tahansa hallitusta, myös Israelin, ja se hyväksyttiin äänin 398–17 23. heinäkuuta 2019 (JVL).
Saksan liittopäivät hyväksyi 17. toukokuuta 2019 päätöslauselman, jonka mukaan ”BDS-liikkeen argumentit ja menetelmät ovat antisemitistisiä”. Tekstin mukaan BDS:n taktiikat ”herättävät väistämättä mielleyhtymiä natsien iskulauseeseen ’Kauft nicht bei Juden!’” – ”Älkää ostako juutalaisilta!” Äänestys oli poliittinen, ei rikoslaki, eikä se ollut oikeudellisesti sitova (FDD). Ranskan ylin tuomioistuin pysytti 20. lokakuuta 2015 tuomiot aktivisteille, jotka olivat kehottaneet boikotoimaan israelilaisia tuotteita supermarketissa, ja piti kehotusta yllytyksenä kansalliseen alkuperään perustuvaan syrjintään (AJC). Kansalliset lainsäätäjät ja tuomioistuimet eivät ole kohdelleet BDS:ää tavallisena erimielisyytenä.
Syrjintäsyytös ei edellytä Israelin politiikan arvostelun vaientamista. Se perustuu kaksoisstandardiin ja päämäärään. Kaikista maailman valtioista, joita syytetään väärinkäytöksistä, ja kaikista kansan määrittelemistä kansakunnista BDS nostaa taloudellisen ja kulttuurisen rangaistuksen kohteeksi juuri juutalaisvaltion, ja se pitää israelilaisia yliopistoja, taiteilijoita ja siviilejä oikeutettuina kohteina. H. Res. 246 totesi, että liike ”ei tunnusta juutalaisen kansan oikeutta kansalliseen itsemääräämiseen, ja monet sen kannattajat kiistävät sen nimenomaisesti”. Siihen monet hallitukset vetävät rajan. Politiikan vastustaminen on tavallista. Kampanja, jonka perustajat torjuvat juutalaisen suvereniteetin ”missään osassa Palestiinaa”, on jotain muuta.
7. lokakuuta jälkeen
7. lokakuuta 2023 jälkeen rajaa oli mahdoton olla huomaamatta. BDS:n kehyksessä terroristijärjestö Hamasin tekemä joukkomurha ja sitä seurannut kaupunkisota olivat lisäperusteita Israelin eristämiselle. FDD kirjasi kampanjan ylistäneen ”oikeutettua aseellisen vastarinnan käyttöä sortajien armeijaa ja siviilejä vastaan” sen sijaan, että se olisi pitänyt liikettä, joka on sitoutunut lopettamaan Israelin juutalaisvaltiona, rauhan esteenä (FDD). Jos haluat IDF:n kohteenvalinnan historian niiltä ihmisiltä, jotka toteuttivat sen, etkä kampanjan tiivistelmää siitä, katso Naza: Tositarina ja lue huomautuksemme kansanmurhasyytöksestä.
Testi on yksinkertainen: vuoden 2005 kutsu on yhä voimassa, joten lue se sellaisena kuin se on kirjoitettu. Kysy sitten jokaiselta sen allekirjoittajalta, minkä osan Israelista he jättäisivät pystyyn. Barghouti on jo vastannut: ei ”mitään osaa”.
Lähteet
- War by Other Means, Foundation for Defense of Democracies fdd.org
- War by Other Means (analysis page), FDD fdd.org
- Boykott: Germany’s Battle Against the Delegitimization of Israel, FDD fdd.org
- The BDS Campaign Embraces Hamas’ Massacre, FDD fdd.org
- BDS: In Their Own Words, Jewish Virtual Library jewishvirtuallibrary.org
- Text of H. Res. 246, Jewish Virtual Library jewishvirtuallibrary.org
- House Passes Resolution Opposing Boycott Against Israel, Jewish Virtual Library jewishvirtuallibrary.org
- State anti-BDS legislation, Jewish Virtual Library jewishvirtuallibrary.org
- History of the BDS Movement, Jewish Virtual Library jewishvirtuallibrary.org
- Think Twice Before Jumping on the BDS Bandwagon, ADL adl.org
- Omar Barghouti, Influence Watch influencewatch.org
- How France Made Boycotting Israeli Products Illegal, AJC ajc.org