Missä Israelin arvostelu päättyy ja antisemitismi alkaa

Työviiva, ei suukapula

Demokraattinen väittely Israelista ei itsessään ole antisemitismiä. Israelilaiset lehdet, tuomioistuimet ja upseerit väittelevät joka viikko siirtokunnista, suhteellisuudesta ja sodan käymisestä. Itsenäinen israelilainen työ, kuten elokuva, on olemassa, koska nuo väittelyt ovat todellisia. Hyödyllinen kysymys epäilevälle lukijalle on kapeampi: milloin puhe tai kampanja lakkaa kohtelemasta Israelia valtiona, joka voi olla väärässä, ja alkaa kohdella juutalaisia kansana, jota saa karttaa, syyttää tai jolta saa evätä oikeudet, jotka muut kansat pitävät.

Tuo viiva on kiistanalainen. Se ei ole kuviteltu. Määritelmät, boikottisäännöt, kampustapaukset ja parlamenttien äänestykset jättävät paperijäljen.

Mitä IHRA-teksti todella sanoo

Toukokuussa 2016 Kansainvälinen holokaustin muistamisliitto (International Holocaust Remembrance Alliance, IHRA) hyväksyi oikeudellisesti sitomattoman työmääritelmän: „Antisemitismi on tietty käsitys juutalaisista, joka voi ilmetä vihana juutalaisia kohtaan.“ Sama asiakirja toteaa lauseessa, jonka kriitikot usein jättävät pois, että „Israelin arvostelua, joka on samanlaista kuin mihin tahansa muuhun maahan kohdistuva arvostelu, ei voida pitää antisemitistisenä.“ Seuraavat havainnollistavat esimerkit koskevat asiayhteyttä, eivät kieltoa puhua Gazasta, miehityksestä tai Netanyahusta. Ne merkitsevät muun muassa juutalaisten itsemääräämisoikeuden kieltämistä samalla kun muut kansat jätetään koskemattomiksi, mittapuiden soveltamista, joita muilta demokratioilta ei vaadita, klassisten antisemitististen kuvien käyttämistä Israelin kuvaamiseen, Israelin politiikan vertaamista natseihin ja juutalaisten pitämistä kollektiivisesti vastuullisina Israelin valtiosta.

Anti-Defamation League, joka tukee IHRA:ta ohjeena ja koulutuksena eikä uutena puherikoksena, toteaa, että osa Israeliin liittyvistä esimerkeistä pysyy Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisen lisäyksen suojaamana ilmaisuna. Tekstin arvo tässä luennassa on diagnostinen: se selittää, miksi tietyt troopit ovat antisemitistisiä, vaikka ne saapuvat ulkopolitiikan puheen asussa. Se ei tee jokaisesta kärkevästä kommentista vihaa.

1. kesäkuuta 2017 Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, joka tukee IHRA-määritelmää ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan sen itse käyttöön, suojelemaan juutalaisyhteisöjä viharikoksilta ja vihapuheelta sekä tukemaan lainvalvontaviranomaisten tutkintoja antisemitistisistä hyökkäyksistä. Saksa otti määritelmän käyttöön myöhemmin samana vuonna. Vuonna 2019 Bundestag palasi samaan erotteluun tuomitessaan lausumat, „jotka on muotoiltu väitetyksi arvosteluksi Israelin valtion politiikkaa kohtaan, mutta ovat todellisuudessa juutalaista kansaa kohtaan tunnetun vihan ilmauksia.“

Väittely määritelmästä

Vastustus on vakavaa, ja se on sanottava sen omin sanoin. Institute for Strategic Dialogue kirjaa, että sananvapauden aktivistit ovat väittäneet IHRA:n tukahduttavan ilmaisua pitämällä osaa sionismin ja Israelin arvostelusta antisemitismiinä. Kilpailevat tekstit, muun muassa Jerusalemin julistus antisemitismistä ja Nexus-asiakirja, yrittävät vetää viivan kapeammaksi. American Jewish Committee toteaa, ettei yksikään hallitus ole hyväksynyt näitä vaihtoehtoja ja että Jerusalemin julistus puolustaa kaksoisstandardin soveltamista Israeliin sekä puolustaa boikotti-, vetäytymis- ja pakotekampanjaa, jonka perustaja on sanonut haluavansa purkaa juutalaisen valtion. Institute for Strategic Dialogue, joka kuvaa Jerusalemin julistusta sen omin sanoin, sanoo, että tekijät haluavat erityisesti suojata Gazan sekä Juudean ja Samarian arabien oikeuksien ja itsemääräämisen ajamista, että julistus pitää tukea kaksikansalliselle valtiolle, jossa on täysi kansalaisyhdenvertaisuus, ei-antisemitistisenä, vaikka se lopettaisi Israelin juutalaisvaltiona, ja että se pitää BDS:ää boikotti- ja pakotekampanjana eikä antisemitismiinä itsessään.

Tuo on sananvapauden väite, ei havainto siitä, että antisemitismi on harvinaista. Sitä on punnittava IHRA:n omaa poikkeusta vastaan, joka koskee tavanomaista maahan kohdistuvaa arvostelua, ja tapauksia vastaan, joissa „arvostelua“ sovelletaan vain juutalaisiin.

Institute for Strategic Dialogue on pannut merkille laajan päällekkäisyyden, jonka huuto peittää: molemmat puolet ovat yhtä mieltä siitä, että Israelin politiikkaa voi arvostella, ja molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että arvostelu voi olla antisemitististä muodoltaan tai vaikuttimeltaan. Taistelu koskee kaksoisstandardeja, juutalaisen itsemääräämisen kieltämistä ja natsi- tai apartheidvertauksia. Ne eivät ole semanttisia pikkuseikkoja. Ne ratkaisevat, onko juutalainen opiskelija kansalainen, jolla on näkemys, vai hallituksen sijainen.

Kun boikotit osuvat juutalaisiin eivätkä politiikkaan

Boikotti-, vetäytymis- ja pakoteliike esittää itsensä kampanjana Israelin valtiota vastaan, apartheidin ajan Etelä-Afrikan eristämisen mallilla, eikä kampanjana juutalaisia vastaan. CAMERA on kirjannut palestiinalaisen BDS:n kansallisen komitean vaatimuksen, että se vastustaa „kaikkia rasismin muotoja, mukaan lukien juutalaisvastaista rasismia“, ja sen valituksen, että vastustajat sekoittavat Israeliin kohdistuvan paineen juutalaisvastaiseen rasismiin. Tuo itsekuvaus on kirjattava. Samoin kirjoitetut säännöt.

Palestiinalainen kampanja Israelin akateemisen ja kulttuurisen boikotin puolesta (PACBI), joka käynnistyi vuonna 2004 BDS:n perustajahaarana, on kehottanut kansainvälistä yhteisöä boikotoimaan israelilaisia akateemisia ja kulttuurilaitoksia sillä perusteella, että nuo laitokset ovat osallisia sortojärjestelmään. NGO Monitor siteeraa PACBI:ta, joka kehottaa yleisöä boikotoimaan israelilaisia taiteilijoita, kuten Israelin balettia ja Israelin filharmonikkoja, joita PACBI syyttää siitä, että ne ovat „kumppani valtion kanssa sotarikosten ja kansainvälisen oikeuden loukkausten suunnittelussa, toteuttamisessa ja valkaisemisessa.“ InfluenceWatch kirjaa PACBI:n väitteen, että „valtava enemmistö“ israelilaisista ja Israelia puoltavista tutkijoista on osallisia, joko puolustamalla valtiota tai tuomitsemalla sen riittämättömästi. Tuo ei ole sanktio lakia vastaan. Se on uskollisuustesti muusikoille ja yliopistoille.

Yhdysvaltain kampuksilla sama logiikka ulottuu diasporan juutalaisiin. ADL:n katsaus kampustoimintaan vuosina 2020–2021 totesi, että BDS:n viralliset kulttuuriboikotin ohjeet, jotka kehottavat karttamaan „toimintaa, johon Israel, sen lobbryhmät ja osalliset laitokset osallistuvat“, ovat vaikuttaneet „kohtuuttoman suuresti juutalaisyhteisöön“, koska BDS:ää puoltavat ryhmät pitävät tavallisia amerikkalaisia juutalaisjärjestöjä usein „lobbryhminä“ tai „osallisina laitoksina“. Normalisoinnin vastaiset säännöt, jotka pitävät israelilaisia ja Gazan tai Juudean ja Samarian arabeja kokoavia tilaisuuksia epälegitiimeinä, jos ne viittaavat „pariteettiin“, vaikuttavat samoin. Näin politiikan boikotista tulee yhteisöllinen.

Yksittäiset tapaukset näyttävät saman siirtymän hallituksesta ihmiseen. Syyskuussa 2018 Michiganin yliopiston professori John Cheney-Lippold veti pois luvatun suosituksen saatuaan tietää, että opiskelija haki ohjelmaa Israelissa; yliopisto määräsi hänelle kurinpidollisen seuraamuksen ja sanoi, että hänen „käytöksensä on jäänyt kauas yliopiston ja collegen odotuksista siitä, miten … opettajat ovat vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa ja kohtelevat heitä.“ Britannian kansallista opiskelijaliittoa koskeva riippumaton tutkinta, jonka Institute for Strategic Dialogue tiivisti, löysi puutteita antisemitistisen häirinnän estämisessä. Häirintä käytti verisyytöksen ja Rothschildin troopeja ja piti juutalaisia opiskelijoita vastuullisina Israelin valtiosta. Ne ovat IHRA-esimerkkejä tavallisissa vaatteissa: kollektiivinen syyllisyys, salaliitto ja koe, johon muita etnisiä ryhmiä ei pyydetä.

Parlamentit, tarrat ja BDS:n vastaus

17. toukokuuta 2019 Bundestag hyväksyi CDU/CSU:n, SPD:n, FDP:n ja Allianssi 90/Vihreiden esityksestä päätöslauselman vastustaa BDS-liikettä ja torjua antisemitismiä. Foundation for Defense of Democracies toteaa, että äänestys oli poliittinen, ei rikoslaki. Esitys siteeraa IHRA:ta, toistaa kahden valtion tavoitteen ja esittää sitten historiallisen huomion, jonka esittämiseen saksalaisilla lainsäätäjillä on oikeus. CAMERA siteeraa hyväksyttyä tekstiä: „BDS-liikkeen argumentointitapa ja menetelmät ovat antisemitistisiä“, ja BDS:n kehotukset boikotoida israelilaisia taiteilijoita sekä „Älä osta“ -tarrat israelilaisissa tuotteissa „muistuttavat Saksan historian kauheinta vaihetta.“ Saman esityksen englanninkielinen esitys Jewish Virtual Libraryssa sanoo, että nuo tarrat „väistämättä sytyttävät muiston natsien … parole-iskulauseesta ‘Kauf nicht bei Juden!’ (Älä osta juutalaisilta).“ Bundestag päätti olla rahoittamatta järjestöjä, jotka kyseenalaistavat Israelin oikeuden olla olemassa tai jotka tukevat BDS:ää aktiivisesti, ja pyysi muita julkisia elimiä seuraamaan.

BDS ja jotkut saksalaiset arvostelijat vastasivat, että päätöslauselma jäähdyttää poliittista ilmaisua. CAMERA siteeraa palestiinalaista BDS:n kansallista komiteaa, joka torjuu „juutalaisvastaisen rasismin“ ja vakuuttaa kohdistavansa toimintansa hallintoon, ei kansaan. Jürgen Trittin, vihreä lainsäätäjä, joka vastusti esitystä, väitti, että vallitsi „pelottelun ilmapiiri Israelin miehityspolitiikan arvostelijoita kohtaan“ ja että BDS:n rinnastaminen antisemitismiin panettelisi väkivallattomia kampanjoijia. Lukijat voivat pitää molemmat ajatukset: valtioiden boikotit ovat tunnettu väline, eikä boikotti, jonka kirjoitetut kriteerit leimaavat israelilaiset kuorot ja orkesterit osallisiksi ja jonka kampuskäytäntö kohtelee juutalaista opiskelijaelämää osallisuutena, koske enää vain kabinetteja ja rajoja.

Sama erottelu koskee Gazan sodan raskaimpia syytöksiä, myös kansanmurhasyytöstä. Todisteista, oikeudesta ja sotilaallisesta käytännöstä voi väitellä, kuten elokuva yrittää tehdä nimetyillä upseereilla eikä kuorolla. Mitä ei voi salakuljettaa „arvosteluna“, on vanhempi siirto: juutalaisten juutalaisina on vastattava valtiosta, menetettävä kulttuurinen asema tai todistettava syyttömyys, jota miltään muulta diasporalta ei vaadita. IHRA ei lopeta tuota kiistaa. Se nimeää sen.

Aiheeseen liittyvää: mitä BDS on, perustajiensa omin sanoin.