7. lokakuuta: mitä Hamas kuvasi ja mitä tutkijat dokumentoivat

7. lokakuuta aamu

Lauantai 7. lokakuuta 2023 oli juutalainen sapatti ja Simchat Tora -juhla. Sinä aamuna Hamas ja sen liittolaiset terroristiryhmät aloittivat koordinoidun hyökkäyksen Gazan kaistalta Etelä-Israeliin. Britannian kaikkien puolueiden parlamentaarinen komissio kuvasi myöhemmin avausrakettikeskitystä, jossa oli lähes 5 000 ammusta, raja-aidan murtamista 119 kohdasta sekä soluttautumisia maitse, varjoliitimillä ja veneillä. Anti-Defamation Leaguen (ADL) kuvaus tuosta päivästä toteaa hyökkääjien surmanneen yli 1 200 ihmistä, enimmäkseen siviilejä, ja vieneen 251 panttivankia. Parlamentaarinen komissio arvioi kuolonuhrien määräksi 1 182 ja haavoittuneiden yli 4 000 ja kirjasi Gazaan viedyksi 251 ihmistä, joista 210 elävinä ja 41 jo kuolleina.

Luvut ovat lähellä toisiaan, ja ne tekevät yhden asian selväksi: kohteena olivat siviilit. Parlamentaarinen komissio laski kuolleiden joukossa olleen 863 siviiliä, 73 prosenttia kokonaismäärästä, ja totesi naisten ja lasten osuudeksi surmatuista 27 prosenttia. Myöhempi israelilaisten uhrilukujen kooste arvioi 7. lokakuuta kuolonuhreiksi 1 195, joista 778 siviiliä, 282 sotilasta, 57 poliisia ja 38 paikallista turvallisuushenkilöä; heidän joukossaan oli kaksi vauvaa, 12 alle kymmenvuotiasta lasta ja 36 iältään 10–19-vuotiasta. Suurin osa kuolleista oli juutalaisia israelilaisia. Terroristit myös surmasivat, haavoittivat tai kaappasivat Israelin arabikansalaisia, heidän joukossaan beduiineja, sekä ulkomaisia työntekijöitä. Surmattujen tai panttivangeiksi vietyjen joukossa oli 44 maan kansalaisia; suurin ulkomaisten uhrien ryhmä oli thaimaalaiset maataloustyöntekijät. American Jewish Committee (AJC) kirjasi vähintään 21 Thaimaasta kotoisin olleen surmatun ja jopa 54 panttivangiksi viedyn ja vahvisti, että kotihoidossa työskennelleitä filippiiniläisiä ja srilankalaisia oli kuolleiden ja kadonneiden joukossa.

Lukuja tarkistettiin tunnistamisen edetessä, ja kieltäjät viittaavat siihen mielellään. Katso, mihin suuntaan ne muuttuivat. Varhaiset israelilaiset arviot ylittivät 1 400. Marraskuussa 2023 ulkoministeriön tiedottaja Lior Haiat kertoi Agence France-Presselle, että päivitetty luku oli noin 1 200, ”koska oli paljon ruumiita, joita ei ollut tunnistettu, ja nyt uskomme niiden kuuluvan terroristeille… eivät israelilaisuhreille”. Hän muistutti, että kyse oli arviosta eikä lopullisesta luvusta. Pienemmät luvut syntyivät oikeuslääketieteellisestä työstä, jossa israelilaiset kuolleet erotettiin taisteluissa surmatuista terroristeista ja jäännösten palaset yhdistettiin nimiin. Kiistanalaiset luvut pitää esittää kiistanalaisina. Suuruusluokasta ei käydä vakavaa kiistaa hallitusten, uutistoimistojen eikä tapahtumapaikkoja tutkineiden parlamentaaristen ja siviilitutkijoiden kesken.

Kibbutsit, festivaali ja tiet

Suurin yksittäinen siviilien ihmishenkien menetys tapahtui Re’imin kibbutsin lähellä järjestetyllä ulkoilmatrancefestivaalilla, jota yleisesti kutsutaan nimellä Nova tai Supernova. Parlamentaarinen komissio raportoi siellä surmatun yli 370 ihmistä, useimmat nuoria festivaalivieraita, iskussa, jota se kutsui historian tappavimmaksi konserttiin kohdistuneeksi iskuksi. Myöhempi Israelin armeijan laskelma, joka on tiivistetty tunnistettuja Hamasin kaappaajia koskevassa uutisoinnissa, arvioi festivaalin kuolonuhreiksi 364 ja panttivangeiksi viedyiksi 44. Noin puolet tai 60 prosenttia surmatuista ei kuollut itse festivaalialueella. Paikalle jääneet ammuttiin piilopaikoissaan lavan alla, baarin takana, siirrettävissä käymälöissä ja jäteastioissa. Pakoon lähteneet joutuivat väijytykseen autoissaan automaattiaseiden ja raketinheittimien tulessa tai kuolivat käsikranaatteihin, joita heitettiin tien 232, Gazan rajaseudun päämaantien, varren suojiin. Hamasin terroristit valtasivat tuon tien risteyksiä ja muuttivat yli 30 paikkaa tappoalueeksi.

Kibbutseissa he kulkivat talosta taloon. Parlamentaarinen komissio kirjasi iskuja 32 siviiliyhteisöön; noissa kylissä surmattiin muutamassa tunnissa 416 ihmistä, ja 251 panttivangista 183 vietiin niistä. Be’erissä ja Kfar Azassa oli eniten siviiliuhreja, 99 ja 62. Nir Ozista kaapattiin eniten ihmisiä: 75 vietiin panttivangeiksi ja seitsemän ruumista kaapattiin. Be’erissä joitakin taloja sytytettiin tuleen, jotta asukkaat saataisiin ajettua ulos ja ammuttua. Tuon päivän israelilainen kooste kirjaa, että kibbutsin vapauttamisen jälkeen löydettiin yli 130 ruumista, luku, johon saattaa sisältyä sotilaita, ja että turvallisuusjoukot surmasivat 103 terroristia. Kfar Azassa samaan koosteeseen tiivistetty IDF:n tutkinta totesi ensimmäisessä aallossa olleen noin 100 tunkeutujaa ja toisen aallon, joka jätti pienen paikallisen turvallisuusryhmän paljon suurempaa joukkoa vastaan; noin 900 asukkaan yhteisöstä murhattiin 64 asukasta ja 19 vietiin panttivangeiksi. Hamas ja Palestiinalainen islamilainen jihad eivät olleet ainoat aseelliset osallistujat. Parlamentaarinen komissio ja Israelin armeijan tutkinnat mainitsevat molemmat muita Gazasta tulleita ryhmittymiä ja paikoin Gazan siviilejä, jotka liittyivät mukaan aidan avaamisen jälkeen. Israelin armeijan tutkinta totesi myöhemmin, että viisi työluvan omannutta Gazasta kotoisin ollutta työntekijää ja heidän israelilainen kuljettajansa surmattiin teillä sinä aamuna.

He kuvasivat sen itse

Hyökkääjät tallensivat suuren osan tästä itse. Parlamentaarinen komissio totesi, että terroristit käyttivät GoPro-kameroita, matkapuhelimia ja jopa uhriensa puhelimia striimatakseen tappoja, kaappauksia ja ruumiiden häpäisyä suorana ja latasivat aineiston Telegramiin ja muille alustoille. Israelilaiset valvontakamerat ja autojen kojelautakamerat tallensivat samat tunnit lasin toiselta puolelta. Näin suuren ensikäden kuvamateriaalin ansiosta tutkijoiden ei tarvinnut nojata yhteenkään yksittäiseen todistukseen. Tekijät lähettivät suuren osan rikoksesta itse.

Seksuaaliväkivalta: kiistetyin, huolellisimmin tarkistettu

Seksuaaliväkivalta on se osa tapahtumista, jota on kiistetty kiihkeimmin. Se on myös osa, jota tutkijat käsittelivät kaikkein varovaisimmin. Parlamentaarinen komissio kuvasi useissa paikoissa ja erityisesti Novassa toistuneen kaavan: ruumiita, enimmäkseen naisten, löydettiin vyötäröstä alaspäin kokonaan tai osittain alastomina, kädet sidottuina ja useita kertoja ammuttuina, usein päähän. Se kirjasi raportteja joukkoraiskauksista, seksuaalisesta silpomisesta ja hyökkäyksistä sekä eläviin että kuolleisiin uhreihin. Helmikuussa 2024 Israelin raiskauskriisikeskusten liitto (Association of Rape Crisis Centers in Israel) raportoi virallisiin lähteisiin, mediaan, ensivasteen työntekijöihin ja keskuksille annettuun lisäaineistoon nojaten, että naisia, tyttöjä ja miehiä raiskattiin, joskus aseella uhaten, mukaan lukien hyökkäykset haavoittuneisiin naisiin, joukkoraiskaukset ja raiskaukset kumppaneiden, perheen tai ystävien edessä. Selvityksen mukaan hyökkäyksille olivat ”tunnusomaisia useat tekijät, hyökkäykset perheenjäsenten edessä, teloitukset ja niihin liittyneet erityiset sadistiset käytännöt”, muun muassa sukuelinten silpominen. Heinäkuussa 2025 Bar-Ilanin yliopistossa toimiva Dinah Project päätteli eloonjääneiden, silminnäkijöiden ja pelastushenkilöstön todistusten perusteella, että seksuaaliväkivalta oli laajaa ja järjestelmällistä Novassa, Nahal Ozin sotilastukikohdassa sekä Nir Ozin, Kfar Azan ja Re’imin kibbutseissa, ja siinä toistuivat samat kaavat: uhreja löydettiin osittain tai kokonaan alastomina kädet sidottuina, joukkoraiskauksia, jotka päättyivät teloitukseen, ja sukuelimiin kohdistunutta väkivaltaa.

Miten näyttö kerättiin

Ensimmäiset tunnit olivat suuronnettomuustilanne, eivät oppikirjan mukainen rikospaikka. Ruumiita noudettiin tulituksen alla. Talot paloivat yhä. Tunnistamisesta tuli pitkä oikeuslääketieteellinen operaatio. Jäännökset vietiin vastaanottopisteisiin ja Israelin kansalliseen oikeuslääketieteelliseen keskukseen, laboratorioon, joka tavallisesti käsittelee noin 2 000 tapausta vuodessa ja joka ylikuormittui. Sen johtaja, tohtori Chen Kugel, kuvasi hiiltynyttä massaa, jossa tietokonetomografia paljasti kaksi selkärankaa ja kahdet kylkiluut, ilmeisesti aikuisen ja lapsen, jotka olivat sulautuneet yhteen viimeisessä syleilyssä. Israelin muinaismuistoviraston arkeologeja tuotiin noutamaan palanutta luuta, joka muilta saattaisi jäädä huomaamatta. Keskuksen henkilökunnan mukaan jotkin ruumiit olivat niin silvottuja, palaneita ja pirstoutuneita, ettei niitä ehkä koskaan tunnisteta. Kuukausia myöhemmin Israelin viranomaiset tekivät yhä uusia tunnistuksia: Novan vartijan Elyakim Libmanin jäännökset löydettiin Israelin sisältä, kun ne oli vahingossa haudattu kahden muun festivaaliuhrin kanssa. Kuumuus, pirstoutuminen ja sekoittuneet jäännökset tuhoavat näytön, jota oikeussali haluaa. Siksi jotkin tunnistukset kestivät kuukausia, ja siksi joitakin varhaisia julkisia väitteitä tietyistä vammoista myöhemmin peruttiin.

Israelin kansallinen poliisi, IDF, Shin Bet ja siviilien oikeuslääketieteelliset palvelut kokosivat rikosasiakirjat. Hyökkääjien omat kamerat olivat ensisijainen lähde. Avoimiin lähteisiin perustuvat analyytikot ovat sittemmin käyttäneet tuota kuvamateriaalia kasvojentunnistustyökalujen kanssa nimetäkseen yksittäisiä tekijöitä. Erikseen raiskauskriisikeskusten liitto haastatteli ensivasteen työntekijöitä. Dinah Project tarkisti ristiin avoimien lähteiden todistuksia, mediaa, konferensseja ja tutkimuksia oikeudellisesta näkökulmasta. Puoluerajat ylittävä brittiläinen parlamentaarinen komissio laati 315-sivuisen raportin, joka perustui eloonjääneiden, surmattujen omaisten ja panttivankien henkilökohtaisiin todistuksiin sekä israelilaisten turvallisuus-, lääketieteen-, akateemisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kertomuksiin. Vuonna 2026 Civil Commission on October 7th Crimes Against Women and Children julkaisi kaksivuotisen tutkimuksen Silenced No More, joka perustui todistuksiin, virallisiin asiakirjoihin ja yli 10 000 valokuvaan ja videopätkään ja tunnisti kolmetoista toistuvaa seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan kaavaa.

Nämä selvitykset eivät ole identtisiä, ja ne kertovat rajoituksistaan avoimesti. Oikeuslääketieteellistä aineistoa rajoittivat tulipalot ja noutamisen nopeus. Valokuvia ei aina luokiteltu hyvin. Jotkin maallikoiden tulkinnat olivat epäluotettavia. Raiskauskriisikeskusten liitto ja Dinah Project totesivat molemmat, että monet uhrit murhattiin hyökkäyksen jälkeen tai olivat liian traumatisoituneita puhuakseen, joten todellista yleisyyttä ei ehkä koskaan saada täysin selville. Nuo rajoitukset ovat todellisia. Ne eivät pyyhi pois sen ydintä, mitä kamerat, patologit ja eloonjääneet todistajat tallensivat.

Mitä tutkijat löysivät ja mitä eivät

Meidän ei tarvitse paisutella mitään. Tapahtumien kirjanpito on riittävän vahva korjauksineenkin. Kuolonuhrien määrää korjattiin alaspäin, kun tunnistamattomat ruumiit todettiin terroristeiksi. Jotkin jäännökset oli haudattu väärien ihmisten kanssa ja ne jouduttiin tutkimaan uudelleen. Oikeuslääketieteelliset ryhmät eivät aina pystyneet sanomaan palaneesta kudoksesta, mitkä vammat tarkalleen oli aiheutettu ennen kuolemaa. Lyhyt noutamisoperaatio ei voinut kartoittaa jokaista paikkaa. Se, minkä myöhemmät tutkinnat kartoittivat, riittää enemmän kuin hyvin hautaamaan väitteen, ettei mitään tästä tapahtunut.

Seksuaaliväkivallan osalta tiedot lähentyvät toisiaan, ja ne ovat täsmällisiä. Parlamentaarinen komissio totesi sidottujen, osittain alastomien, ammuttujen ruumiiden kaavan erityisesti Novassa. Raiskauskriisikeskukset totesivat joukkoraiskauksia festivaalilla, rajayhteisöissä, vallatuissa armeijan tukikohdissa ja vankeudessa. Dinah Project nimesi kuusi paikkaa ja piti samojen tekojen toistumista useissa paikoissa näyttönä suunnitelmallisuudesta eikä sattumasta. Toukokuussa 2024 IDF julkaisi kuulusteluvideoita, joissa Hamasiin kuuluvat isä ja poika, Jamal Hussein Ahmad Radi ja hänen poikansa Abdallah, kuvasivat raiskanneensa naisen Nir Ozin kibbutsissa; Abdallah kertoi isänsä tappaneen hänet sen jälkeen. IDF julkaisi myös takavarikoituja heprean- ja arabiankielisiä fraasiluetteloita, joissa oli muun muassa ”Riisu housusi”, ”Riisu vaatteesi”, ”Naiset tänne” ja ”Nosta kätesi ja levitä jalkasi”. Miksi sotilaskohteisiin tehty isku tarvitsisi noita fraaseja? The New York Times raportoi joulukuussa 2023, kuten oikeuslääketieteellisen kirjanpidon koosteissa myöhemmin tiivistettiin, Israelin viranomaisten toimittamasta kuva-aineistosta, johon kuului nainen, jonka reisiin ja sukuelimiin oli lyöty nauloja, sekä sotilaiden ja siviilien kuolemaan johtaneita nivusvammoja. Hamas kiistää jäsentensä syyllistyneen seksuaalirikoksiin. Kaksi sen vangittua jäsentä kuvasi raiskausta IDF:n julkaisemilla kuulusteluvideoilla.

Kieltäjät ja se, mitä he eivät pysty selittämään

Kieltäminen ilmenee monessa muodossa: joukkomurha oli keksitty tai räikeästi liioiteltu; Israelin joukot aiheuttivat siviilien kuolemat; seksuaaliväkivalta on propagandatarina. Anti-Defamation League on luetteloinut väitteitä, joiden mukaan jälkikuvat olivat lavastettuja tai ohjelmistolla tuotettuja, Hamas ei surmannut yhtään siviiliä ja raiskauskertomukset ovat vahvistamattomia. Hamas kiistää seksuaaliväkivaltasyytökset, vaikka sen omien jäsenten kamerat dokumentoivat tapot ja kaappaukset. Hamasin poliittisen toimiston jäsen Musa Abu Marzouq väitti, että suurin osa tuona päivänä surmatuista israelilaissiviileistä oli Israelin panssarivaunujen kranaattien ja ilmasta pudotettujen pommien uhreja eikä Hamasin kiväärien. Kuuntele sitten toista Hamasin edustajaa, Ghazi Hamadia, Libanonin televisiossa 24. lokakuuta 2023: ”Al-Aqsan tulva on vasta ensimmäinen kerta, ja tulee toinen, kolmas, neljäs” ja ”kaikki, mitä teemme, on oikeutettua”. Se on tarkoituksen ilmaisu, ei oikeuslääketieteellinen todiste. Se sopii huonosti yhteen minkään sellaisen väitteen kanssa, jonka mukaan hyökkäys olisi ollut rajattu sotilaallinen isku, joka meni pieleen.

Vastaus kieltämiseen ei ole huutaminen. Se on sellaisten lähteiden yhtäpitävyys, joilla ei ole yhteistä toimeksiantoa: hyökkääjien oma kuvamateriaali; Israelin poliisin ja armeijan tutkinnat; kansallisen oikeuslääketieteellisen keskuksen työ; brittiläinen parlamentaarinen komissio, joka kirjasi teloituksia, silpomisia ja seksuaaliväkivaltaa; ensivasteen työntekijöihin perustuva raiskauskriisikeskusten selvitys; sekä Dinah Projectin oikeudellinen katsaus, joka löysi saman kaavan useista paikoista ja kutsui sitä järjestelmälliseksi. Mikään tästä ei edellytä vihaa Gazan arabeja kohtaan kansana. Se edellyttää siviiliväestön erottamista niistä terroristiryhmistä, jotka suunnittelivat ja kuvasivat perheiden, festivaalivieraiden ja ulkomaisten työntekijöiden surmaamisen, sekä niistä, jotka jatkoivat panttivankien pitämistä.

Sitä yrittäneet pysäyttää eivät olleet pelkästään sotilaita. Beduiiniarabikuljettaja Youssef Ziadna oli vienyt ryhmän festivaalille. Saatuaan avunpyynnön kello 6 aamulla hän palasi tulituksen alla, kokosi noin kolmekymmentä ihmistä bussiinsa ja pääsi läheiseen kibbutsiin. Myöhemmin hän sai tietää, että hänen serkkunsa oli murhattu ja neljä hänen perheenjäsentään oli kateissa. ”Sanoin, ei käy, heittäydyn kuolemaa päin, jos sillä voin pelastaa henkiä”, hän selitti myöhemmin.

Tapahtumien kirjanpito pysyy

Terroristit kuvasivat omat rikoksensa. Patologit, brittiläinen parlamentaarinen komissio ja raiskauskriisitutkijat vahvistivat ne. Jokainen, joka yhä sanoo, ettei sitä tapahtunut, ei pyydä näyttöä. Hän kieltäytyy katsomasta sitä. Katso upseerien oma kertomus sitä seuranneesta sodasta elokuvassa ”Naza: Tositarina” ja lue aamusta, jona aita petti 7. lokakuuta, sekä mitä tapahtui 7. lokakuuta 2023?