Kuka tuli aidan läpi Hamasin perässä 7. lokakuuta

Aita avattiin tarkoituksella

7. lokakuuta 2023 tehty joukkomurha ei ollut spontaani ryntäys rajalle. Se oli suunniteltu. Se alkoi varhain aamulla, sapattina, joka osui Simchat Toralle, rakettitulituksella ja Hamasin sekä sen liittolaisten terroristiryhmien hyökkäyksellä. Ne käyttivät räjähteitä, ajoneuvoja, moottoripyöriä, varjoliitimiä ja paikoin veneitä murtaakseen Gazan raja-esteen ja päästäkseen siviiliyhteisöihin, musiikkifestivaalille ja armeijan tukikohtiin. IDF:n Be’erin kibbutsia koskeva tutkinta ajoitti terroristien ensimmäisen liikkeen Gazasta kohti tuota yhteisöä kello 6.30 ja 6.45 välille. Päivän päättyessä raja oli murrettu 119 kohdasta. Israelin ja Ison-Britannian parlamentaaristen asiakirjojen koosteiden mukaan päivän uhriluku oli vähintään 1 200 murhattua, yli 4 000 haavoittunutta ja 251 Gazaan vietyä ihmistä.

Sitten tulee kysymys, jonka useimmat julkiset väittelyt hämärtävät: kuka tuli noista aukoista ensimmäisten terroristiyksiköiden jälkeen? Israelilainen dokumentaatio 8. lokakuuta 2023 kuvasi terroristien virtaavan räjähdysten ja puskutraktoreiden avaamista aukoista ja jatkavan sisääntuloa aamun mittaan; he hyökkäsivät kyliin, murhasivat asukkaita, sytyttivät rakennuksia tuleen ja useissa tapauksissa varastivat kaiken, minkä pystyivät kantamaan. Tuon aamun valokuvat ja videot näyttävät ihmisiä aidan Israelin puolella sen jälkeen, kun terroristit olivat jo sisällä. Kuvat eivät yksinään näytä, kuka oli koulutettu terroristi ja kuka ei. Ne näyttävät kuitenkin, että murtokohtaa käytti paljon suurempi joukko kuin pieni iskujoukko.

Myöhempi israelilainen kooste kuvaa kolmea toisiaan seurannutta aaltoa, ei yhtä iskua: noin 1 200 Hamasin iskusotilasta ensimmäisen puolen tunnin aikana; sitten noin kello 7:n ja 9:n välillä noin 2 000 terroristia lisää, myös muiden ryhmien jäseniä; sitten siviilijoukko, jonka kyseisen kertomuksen mukaan Hamasin sotilaallinen komentaja yllytti liikkeelle. Se kuvaa, keitä tuli. Se ei ole väestönlaskenta jokaisesta ihmisestä, joka käveli aidan aukosta.

Miten luvut muodostettiin ja mihin ne päättyvät

Varhaiset israelilaiset ja ulkomaiset raportit puhuivat noin 3 000 tunkeutujasta, joita kuvattiin joskus terroristeiksi ja joiksikin siviileiksi. Sitten IDF:n tutkinta, Jewish Virtual Libraryn tiivistämänä, laski Israelin sisällä olleen noin 6 000 ihmistä Gazasta, lähes kaksinkertaisesti aiempaan julkiseen lukuun verrattuna, ja 119 murtokohdan kautta aiemmin mainitun pienemmän aukkomäärän sijaan. Näistä 6 000:sta noin 3 800 tunnistettiin Nukhbaksi, Hamasin iskujoukoiksi, yhdessä muiden Izz al-Din al-Qassamin prikaatien jäsenten kanssa. Lisäksi 2 200 kuvattiin Gazan arabeiksi, ”sekä terroristeiksi että ryöstäjiksi”. Fox News käytti elokuun 2024 IDF:n arvioon viitaten samoja lukuja, 6 000 ja ”yli 3 800” Nukhbaa, ja kutsui koko joukkoa ”terroristeiksi”. Anti-Defamation League kirjoitti noin 6 000:sta ”Hamasin ja muiden terroristien” jäsenestä. Ison-Britannian kaikkien puolueiden parlamentaarisen ryhmän katsaus, jonka myös Jewish Virtual Library julkaisi, käytti samaa jakoa: 3 800 Nukhban ja Qassamin terroristia, joita tuki 2 200 henkilöä muista terroristiryhmistä, mukaan lukien Palestiinalainen islamilainen jihad, ”sekä siviilejä Gazasta”.

Tuo viimeinen ilmaus on ratkaiseva, ja se on helppo lukea väärin. Tutkinta, sellaisena kuin se on näissä tiivistelmissä julkaistu, ei eritellyt aseettomien siviilien määrää. Se ryhmitteli muut terroristit yhteen ryöstäjiksi luokiteltujen ihmisten tai hyökkäykseen liittyneiden Gazan siviilien kanssa. Lokakuussa 2026 puolustusministeri Israel Katz puhui sotilastiedustelun lukuja esitellessään yhä noin 6 000:sta ”Israeliin tunkeutuneesta terroristista”, joista noin 4 000 oli siihen mennessä kuollut; aiemmat IDF:n arviot olivat asettaneet tunkeutuneen joukon kooksi noin 5 600. Luku 6 000 on sotilaallinen suuruusluokka, joka on vaihdellut lehdistössä, ei rivi riviltä tehty laskenta. Kun sen lukee näin, kolme asiaa pitää: rajan ylitti paljon enemmän ihmisiä kuin ensimmäisen päivän arviot kertoivat, suurin osa tunnistetuista oli Hamasin eliittijoukkoja, ja suuri jäljelle jäävä osa sekoitti muita terroristeja ihmisiin, jotka tulivat varastamaan.

Avoimista lähteistä peräisin oleva video, jonka tutkijat myöhemmin julkaisivat ja josta Washington Free Beacon raportoi, päätyy samaan johtopäätökseen eri aineiston pohjalta. Be’erin kibbutsin leikkeet näyttävät Hamasin terroristien vievän naisia ja lapsia aseella uhaten ja ainakin yhden siviilivaatteisiin pukeutuneen miehen sitovan israelilaisnaisen ranteet; tutkijoiden mukaan nainen murhattiin tallenteen jälkeen. Videokuva ei anna erillistä kokonaismäärää siviiliryöstäjille. Se näyttää kuitenkin, että hyökkäykseen osallistui ihmisiä, jotka eivät olleet Hamasin univormussa.

Mitä yhteisökohtaiset tutkinnat näyttävät

IDF:n yhteisökohtaiset tutkinnat, jotka esiteltiin eloonjääneille ja tiivistettiin sitten englanniksi, ovat tarkkoja paikoista ja epätarkempia siitä, kuka kukin henkilö oli.

Lähellä rajaa sijaitseva Nir Ozin kibbutsi on jyrkimpiä tapauksia. CNN raportoi Kibbutz Movement Rehabilitation Fundin Neri Shotaniin viitaten, että 420 asukkaasta 47 murhattiin ja 76 kaapattiin ja että 93 taloa tuhoutui; vain kuusi välttyi vahingoilta. Turvahuoneessa piileskellyt asukas kertoi CNN:lle ymmärtäneensä kello 7.50 mennessä, ettei ”joukkoja ollut”. Jewish Virtual Library kirjasi, että taistelu kesti siellä noin kahdeksan tuntia; asukas Lotus Lahav kertoi New York Timesille, että hyökkäyksen alkaessa paikalla oli noin 350–400 ihmistä ja sen päättyessä enää noin 200. Ison-Britannian parlamentaarinen katsaus totesi, että Nir Ozissa tapahtui eniten kaappauksia, 75 ihmistä vietiin panttivangiksi seitsemän kaapatun ruumiin lisäksi, ja että Gazan rajaseudun yhteisöihin hyökkäsivät Hamas, muut terroristiryhmät ja Gazan siviilit, jotka tuhosivat koteja, tekivät julmuuksia, ryöstivät järjestelmällisesti ja sytyttivät kiinteistöjä tuleen. Armeijan kieli vastaavissa tutkinnoissa puhui terroristeista. Muut tiivistelmät samoista tapahtumista käyttivät sanoja ”palestiinalaiset” tai ”Gazan siviilit”, laajempia sanoja, jotka voivat kattaa myös ihmisiä minkään sotilasyksikön ulkopuolelta. Ero on merkittävä, eikä mikään nimi nimeltä laadittu luettelo ole vielä kuronut sitä umpeen.

Muualla kaava toistuu: järjestäytynyt ensimmäinen isku ja sitten tunteja, joina aita oli auki. Nahal Ozin tukikohtaan, Jewish Virtual Libraryn kokoaman, IDF:n tutkintaa koskevan BICOMin tiivistelmän mukaan, tunkeutui heti kello 7 jälkeen noin 65 Hamasin Nukhba-terroristia; toinen aalto saapui noin kello 9, ja kaappaukset tukikohdasta alkoivat noin kello 10. Kfar Azzasta sama kooste kirjasi noin 100 tunkeutujaa, ”sekä Hamasin terroristeja että muita gazalaisia”; useimmat asukkaat tapettiin tuon ensimmäisen tunnin aikana, sitten tuli toinen aalto, ja arviolta 250–300 terroristia pystyi vapaasti murhaamaan ja kaappaamaan, ennen kuin armeijan suuremmat joukot saapuivat iltapäivällä. Be’erissä IDF:n tutkinta totesi, että noin 340 terroristia tunkeutui kibbutsiin, heidän joukossaan noin 100 Nukhbaa, ja he tekivät joukkomurhia, kaappauksia, ryöstöjä ja muita rikoksia; 101 siviiliä tapettiin ja 30 kibbutsin asukasta vietiin panttivangeiksi, samalla kun siviilien valmiusryhmä piti linjaa tuntikausia ja armeija kamppaili muodostaakseen selkeän tilannekuvan iltapäivään asti. Erezin rajanylityspaikalla IDF:n tutkinta totesi ensin Nukhban eliittiyksikön ja sitten suuremman Hamasin, Islamilaisen jihadin ja sitoutumattomien terroristien aallon; ensimmäisen aallon laannuttua noin 100 terroristin toinen aalto saapui noin kello 10.30 ja ryösti ja poltti paikkaa tuntikausia. Yksikään näistä raporteista ei saatavilla olevissa englanninkielisissä versioissa erittele Nukhbaa, muita ryhmittymiä ja siviilejä jokaisella ovella. Kaikki ne näyttävät saman asian: kun este oli kaatunut ja armeija myöhässä, israelilaiset kylät olivat tuntikausia avoimia.

Kaappaus oli suunnitelma. Varkaus tuli sen mukana.

Panttivankien ottaminen oli terroristiryhmien sotatavoite, ei ryöstelyn sivutuote. Anti-Defamation League, Jewish Virtual Libraryn panttivankikooste ja Ison-Britannian parlamentaarinen katsaus toteavat kaikki, että 251 ihmistä vietiin Gazaan. Nämä luvut kuvaavat rikosta. Ne eivät kerro, kuinka moni kaappaajista oli Hamasin jäsen, kuinka moni kuului muihin ryhmittymiin ja kuinka moni oli sitoutumaton mies, joka kaappasi ihmisen, koska aita oli auki.

Israelilainen raportointi ja jotkut paikalliset viranomaiset sanovat, että ensimmäisen iskuaallon ulkopuoliset ihmiset osallistuivat murhiin ja vankien siirtämiseen. Jewish Virtual Library kirjaa, että Izz ad-Din al-Qassamin komentaja Saleh al-Arouri kiisti myöhemmin Hamasin itse tehneen julmuudet ja väitti, että Gazan divisioonan ”hajottua” ”ihmisiä kaistalta meni sisään” ja ihmisiä tapettiin. Eshkolin aluehallinnon pormestari Gadi Yarkoni kertoi Washington Free Beaconille, että ”maahan tullut arabien toinen aalto oli aivan yhtä julma kuin ensimmäisen aallon terroristit” ja että ”meitä ei tullut teurastamaan vain Hamas”. Lue al-Arouria huolellisesti. Hänen sanansa myöntävät, että Hamasin oma johto näki jälkivirran. Ne eivät ole uskottava kiistäminen Hamasin keskeisestä roolista: Nukhban hyökkäys, kartat, kuvaaminen ja Gazaan viedyt panttivangit on dokumentoitu IDF:n tutkinnoissa, hyökkääjien omilla kameroilla ja myöhemmällä Be’erin videolla. Hän yrittää siirtää ruumiit väkijoukon vastuulle. Väkijoukko ei pyyhi pois komentoketjua. Se tuli aukosta, jonka Hamas teki.

Ryöstelystä näyttö on vahvempaa kuin siviilien tekemien kaappausten määrästä ja heikompaa kuin mikään pyöreä luku. Gazan rajaseudun kodit tyhjennettiin. Israelin keskuspankki kertoi, että uhreilta vietyjä luottokortteja ja pankkitilitietoja käytettiin väärin. Be’erin tutkinta luetteli ryöstelyn 340 hyökkääjän rikosten joukkoon. Parlamentaarinen katsaus kirjasi järjestelmällistä ryöstelyä koko rajaseudulla. Israelin tutkinnat Nir Ozista ja muista kibbutseista kuvaavat taloja, jotka oli vahingoitettu tai tyhjennetty mittakaavassa, joka ylittää kaiken, mitä pieni iskujoukko tarvitsisi sotilaalliseen tehtävään. Sitä, mitä ei ole todistettu, ja sanomme sen suoraan, on mikään tarkka osuus varastetusta omaisuudesta tai panttivangeista, joka kuuluisi yksinomaan siviileille. Osa siviilivaatteisiin pukeutuneista miehistä oli terroristeja. Osa aseettomista oli varkaita. Osa teki molempia. Lähteet eivät ole vielä lajitelleet heitä.

Kaksi väärää tarinaa ja tietoaineisto niiden välissä

Hamas suunnitteli ja johti siviileihin kohdistuneen joukkomurhan. Muut Gazan terroristiryhmät liittyivät siihen. Kun aita oli auki, Gazasta käveli tai ajoi läpi lisää ihmisiä: miehiä, jotka tappoivat ja kaappasivat, ja miehiä, ja joidenkin kertomusten mukaan aseettomia ihmisiä, jotka varastivat. Israelin sotilaalliset arviot rajan ylittäneiden kokonaismäärästä nousivat noin 3 000:sta noin 6 000:een; julkaistut erittelyt ryhmittelevät yhä muut terroristit yhteen ryöstäjien kanssa siviilejä erottelematta. Yhteisökohtaiset tutkinnat näyttävät tuntikausia puolustamatonta maastoa, jossa jokainen murtokohtaan päässyt saattoi mennä taloon.

Se riittää kumoamaan kaksi väärää tarinaa. Toisen mukaan paikalla oli vain kourallinen Hamasin erikoismiehiä. Toisen mukaan ”Gaza” kokonaisuudessaan, eli kaksi miljoonaa ihmistä, hyökkäsi Israeliin. Kumpikaan ei kestä tietoaineistoa. Terroristiarmeija räjäytti aukon rajaan, ja siitä aukosta tulivat sen terroristit sekä pienempi, huonosti laskettu joukko ihmisiä, jotka pitivät israelilaiskoteja saaliina. Ensimmäinen ryhmä on nimetty IDF:n aineistossa. Toinen on todellinen, näkyy kameralla ja on virallisissa luvuissa yhä sekoitettuna muihin terroristeihin sen sijaan, että se laskettaisiin erikseen.

Kun joku siis sanoo sinulle, että 7. lokakuuta oli muutama asemies tai että se oli koko Gaza, kysy hänen lukujaan. Näytä sitten nämä.

Kuuntele elokuvassa upseereita, jotka taistelivat sitä seuranneessa sodassa. Lue sitten aamusta, jona aita petti 7. lokakuuta, ja siitä, mitä tutkijat dokumentoivat Hamasin julmuuksista 7. lokakuuta.